Tästä se alkaa….
Jo vuosien ajan monet ihmiset ympärilläni ovat kehoittaneet minua aloittamaan blogin tai jopa perustamaan pitopalvelun. Minä olen vain hymyillyt heille ja jatkanut eteenpäin ajattelematta asiaa sen enempää.
Rakkauteni ruokaan sain isoäidiltäni. Muistan vieläkin ne täydet ruokakassit, joita isäni kantoi joka päivä isoäidiltäni meille kotiin. Nuorena isoäitini kärsi nälästä, ja jo tuolloin hän asetti itselleen tavoitteeksi, että hänen perheellään tulisi aina olemaan yllin kyllin ruokaa – vaikka se tarkoittaisi usean ruokalajin kokkausta päivittäin.
Isoäitini opetti minua tekemään ruokaa ja leipomaan, sekä opasti tekemään niitä aina koko sydämellä. Hän kokkasi useimmiten romanialais-unkarilaisia ruokalajeja, joissa oli paljon paprikamaustetta ja sisälsivät melkein aina perunaa. Siihen on syynsä miksi unkarin kielessä on kolme virallista nimeä perunalle.
Hän aina kannusti minua oppimaan ja tutkimaan uusia asioita elämän kaikilla osa-alueilla. Ja sitä minä olen myös tehnyt matkustelemalla ja tutustumalla maailmaan. Olen löytänyt ruokalajeja, joita olen sittemmin muokannut sopivaksi omaan vegaaniseen keittiööni. Hänen ansiostaan opin rakastamaan mausteita, raaka-aineita, värejä ja koostumuksia. Curryn löysin aasialaisesta keittiöstä, kuminan välimerellisestä keittiöstä, ja niin edelleen. Kaikkea oppimaani yhdistelemällä tein oman “keittiöni”, ja nyt haluan jakaa sen teidän kanssanne.
Tämä blogini on omistettu isoäidilleni, joka valitettavasti nukkui pois jo vuosia sitten. Rakastan ja ikävöin sinua edelleen, isoäiti!
